PreDator Hunters

Borderterrieri ennen kaikkea  Metsästyskoira

 

Luolakoirana Borderterrieri Riistainto kaikkea riistaa kohtaan on tärkein asia, mikä antaa anteeksi monia muita "pikku puutteita". Ilman riistaintoa metsästyskoira ei ole metsästyskoira ja sillä ei ole käyttöä minulle. Haku on yhteydessä riistaintoon ja riistan hajun tunnistamiseen / löytämiseen. Hyvä riistankäsittely taito ei tee koirasta metsästyskoiraa. Riistainnottoman  tappelu pukarin käyttäminen jalotuksessa tuottaa sutta ja sekundaa enemmin tai myöhemmin. Borderterrieriä ei jalosteta samalla tavalla kuin muita samaan käyttöön tarkoitettuja terriereitä. Riistavietti, sitkeys ja älykkyys on borderin parhaat avut metsässä. Arvokkaasti käyttäytyvä ja koirasosiaalinen terrieri on ehdottomasti se juttu, mitä haen koirasta. Mölyäminen ja itsensä aivottomaksi kiihdyttäminen, ei kuulu tähän rotuun. Monta muuta asiaa taas kuuluu tähän rotuun ja yksi tärkeimmistä on riistavietti.   

 

Sitkeys syntyy riistainnosta ja taistelutahdosta. Koira haluaa saada riistan haltuunsa haukkumalla tai niputtamalla, mutta pysyy työmaalla!! Sitkeys mitataan aikana ja iskukestävyytenä. Aivottomat ja ratkaisu kyvyttömät luolassa makaajat ei nouse tässä arvostelussa korkealla. Sitkeys on tehokasta haukkumista riistan tuntumassa ja ratkaisukykyä pysäyttää riista. Ennen kaikkea riittävän pitkään, jotta metsästäjä saa riistan haltuun.

 

Ote on erittäin tärkeä ja säästää aikaa ja vaivaa. Kiinni käyvä koira, joka ei etsi oikeaa rytmiä  ja hyvää otetta. On loukkaatumis altis ja huono pitämään riistaa aloillaan. Taito käsitellä riistaa on kovuuden, kokemuksen ja jalostuksen kompinaatio, jota harjoitetaan työmaalla.

 

Tilannetaju on hyvälle borderille se juttu, miksi se erottuu edukseen muista luolakoirista. Koira ymmärtää mitä  ympärillä tapahtuu, eikä kiihdytä itseään tilaan. Missä joutuu yllätetyksi tai kadottaa rytmin riistatilanteessa. Tämä on hienoa ominaisuus, jos luolasto on haastava ja avuksi pääseminen viivästyy. Järjen sumeneminen voi olla luolakoiralle kohtalokasta. Tilannetaju ei hyvällä borderilla ole kovuudesta pois. Se on eri työskentely tapoja eri riistaeläimillä. Borderi eroaa monesta vastaavanlaiseen työskentelyyn tarkoitetusta terrieristä, juuri tillannetajun takia. Hyvän borderin voi viedä huoletta koirapuistoon ilman, että koira hakeutuu kahakkaan toisen kanssa. Tätä ominaisuutta tulee rodussa vaalia, koska se tekee koirasta ajattelevan tervejärkisen työkalun.

 

Rakenne ja koko on huomioitava käytön mukaan. Terrien koko on vuosien saatossa kasvanut riippuen riistasta. Pintapyynnissä villisialla ja muulla suuremmalla riistalla koosta on hyötyä. Minulle borderterrieri on ennen kaikkea luolakoira ja jalostaminen on suunnattu tähän työmaahan. Pintapyyntiin on tehokkaampia koiria, vaikka hyvältä luolakoiralta pintapyyntikin onnistuu. Minimi vaatimus borderille on spännättävyys eli kädet mahtuu koiran rinnan ympäri. Liian rintavan koiran käyttö rajoittuu isompiin pesiin ja ladonalusiin. Luonteen heikkoudet myös tulee esiin vaativissa kohteissa, kun tila ja aika on kortilla. Borderi on säkäkorkeutta pidempi koira ja tämä on tärkeä piirre käyttökoirille, joilta edellytetään nopeutta ja kestävyyttä. Borderi on nopea ja jalkavaterrieri, mikä monipuolistaa borderin käyttöä luolan ulkopuolellakin. Hampailla työtä tekevän koiran pää tulee olla tarkoituksenmukainen. Tämä tarkoittaa vahvaa kuonoa, leukoja ja isoa purukalustoa.

 

BORDERTERRIERIN KUVAUS VUODELTA 1982 Perustuen ranskalaiseen teokseen "Guide de chiens"

 

Borderterrieri on englantilaisista terriereistä pienimpiä. Se on silti sitkeä metsästyskoira, joka pysyy hevosen kannoilla maastossakin. Border tarkoittaa rajaseutua, tässä tapauksessa Englannin ja Skotlannin välistä raja-aluetta, missä borderterriereitä kasvatettiin. jo kauan ennen kuin suuri yleisö tutustui niihin.

 

Borderterrieri on terve, rohkea ja elämäniloinen koira, verrattoman tarmokas ja todellinen metsästyskoira luonnoltaan. Noilla laaksojen halkomilla seuduilla, missä maataloja oli harvakseltaan siellä täällä ja niiden vartioiminen oli vaikeaa, borderterriereitä käytettiin pitämään loitolla kettuja, joita veti puoleensa maatilojen tarjoama helppo riista, kanat, ja toisinaan karitsat ja vastasyntyneet vasikatkin. Ratsain metsästettäessä tarvittiin avuksi pieni, kevyt koira, jolla oli sen verran pitkät jalat, ettei se väsynyt pitkäänkään juoksemiseen. Borderterrierillä on tiuhan, karkea päällyskarvan alla tiivis pohjavilla, ja kaksinkertainen turkki suojaa sitä sateelta ja kylmältä, niin että se pystyy viettämään tuntikausia tuulisilla ja kosteilla rinteillä.

 

Se on sisukas, toimelias ja rohkea koira; se kykenee käymään ketun kimppuun, seuraamaan sitä luolan onkaloihin tai itsepintaisuuteen saakka kärsivällisenä väijymään sitä pesän suulla niin kauan, että saalis yrittää pakoon. Silloin borderterrieri iskee jykevät leukansaketun kurkkuun. Tämän helposti koulutettavan, luotettavan koirarodun omistajat olivat suorastaan mielissään siitä, ettei se ollut aivan yhtä edustavan ja tyylikkään näköinen kuin näyttelyissä menestyvät lajikumppaninsa. Niimpä ei ollut mikään ihme, että jotkut rodun harrastajat pahastuivat, kun 1920 Englannin kennelliitto tunnusti borderterrierin. He nimittäin pelkäsivät , että kasvattajat alkaisivat huomionsa rodun sievistämiseen.

 

Borderterrieri muistuttaa käyttöominaisuuksiltaan lakelandinterrieriä. Itse asiassa näiden kahden rodun omistajat on aina kilpailleet keskenään metsällä. Paitsi, että borderi ajaa kettu, se sopeutuu myös muiden terrierien ja ajokoirien muodostamaan ajueeseen. Se on nopea, vahva ja tehokas ja ajaa yhtä hyvin mäyrää, näätää kuin saukkoakin, jonka päätä sen pää jossain määrin muistuttaa. Borderterrieri on seurallinen koira ja sopeutuu hyvin pieniinkin tiloihin, vaikka se on vilkas ja liikkuvainen. Se on mitä mainioin seurakoira: pieni, kiltti ja palvovan uskollinen. Se tulee mainiosti toimeen lasten kanssa.

 

Käytännönohjeita harvoja terriereitä, jotka eivät tarvitse trimmausta kuin kerran vuodessa. Sopeutuu kaupunkioloihin, mutta tarvitsee kunnon juoksulenkkejä maastossa. Sillä on hyvä ruokahalu, mutta sen ei pidä antaa syödä liikaa. Yleisvaikutelma Ensisijaisesti rohkea metsästyskoira, jonka on pystyttävä seuraamaan ratsastajaa. Historiaa Vaikka useissa 1600-luvulla tehdyissä maalauksissa on kuvattu borderterrieriä muistuttavia koiria, rodun alkuperästä on tietoja ja nekin epävarmoja. Vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Silloin niitä käytettiin muiden terrierien tapaan luolakoirina. Sitä edeltävältä ajalta on kirjoitettua tietoa vain kaikkien terrieden yhteisistä muodoista. On syytä olettaa, että lakelandin- , bedlingtonin-, dandiemondin-, ja borderterrierillä on yhteinen kantamuoto. rodusta on käytetty eri nimi. Esimerkikisi reedwaterin- ja conquetdalenterrieri. Täysvalkoinen nyttemmin hävinnyt redesdalenterrieri on myös ollut osallisena rodun kehityksessä, ja sen peruja lienevät silloin tällöin ilmestyvät valkoiset laikut pennuissa.

 

Rodun nykyinen nimi vahvistettiin 1880. Englannin kennelliitto rekisteröi ensimmäisenä borderterrierinä neiti Mary Rewin Mosstrooperin 1913. Se esiteltiin ryhmässä "muita luokattomien englantilaisten tai ulkomaisten rotujen muunnoksia". Vasta seitsemän vuotta myöhemmin, lukuisien näyttelyiden jälkeen, rotu virallistettiin. Aluksi borderterrieri ei ollut kovin tunnettu Brittein saarten ulkopuolella, mutta sittemmin saanut vahvan jalansijan Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa ja muissa englanninkielisissä maissa sekä pohjoismaista Ruotsissa (1990 tietoa).