Punainen metsästysterrieri
After hours dig with bad dog, farmer says "Bring the little red dog"
Syntyhistoria Fell-border-patterdale-ja lakelandinterrieri
Ymmärtääksemme Borderterrierin historiallisen taustan on palattava aina vuoteen 1873 ja mieheen nimeltä Joseph Dawson Bowman. Tämä henkilö mielletään Patterdalen luojaksi. Monesti edes patterdale ihmiset eivät tunnista tätä miestä ja kunnian rodun luomisesta on langennut miehelle nimeltä Brian Nuttal. Koirarotujen syntyhistoriaa voidaan tulkita monelta kantilta ja monesti historiaa unohtuu. Itse olen valinnut rodun historian tuntemisen lähtökohdiksi synnyin alueen, käyttötarkoituksen ja tallentunutta tietoa koiria kasvattaneista ihmisistä. Tässä suomennos lähteestä, joka käsittelee patterdalen syntyhistoriaa pidemmälle, kuin 1950-luvun Nuttalin koiriin.
Joe Bowman's Patterdale
Joe Bowman the Ullswater Huntsman, from Foxes, Foxhounds & Foxhunting
by Richard Clapham, published in 1923
Monet jotka kirjoittavat kirjoja omista roduistaan, maalaavat munaisen, romanttisen ja hiukan mysteerisen alkuperän rodulleen. Poimi mikä tahansa kirja Jack Russelin Terriereistä esimerkiksi ja Trump esitellään ensimmäisenä valkoisena kettuterrierinä maanpäällä--Huolimatta siitä, että nuori John Russell valitsi ne ainoastaan ulkonäön perusteella ja ei ollut ollenkaan ongelma löytää toisia valkoisia kettuterriereitä jatkamaan linjaa.
Borderterrieri ihmiset ovat keränneet kasaan tarinan, joka pyörii akselinsa ympäri yrityksistä huolimatta luoda rodulle muinainen alkuperä. Todellisuudessa borderi luotiin samaan aikaan kuin Kennel Club ja se vedettiin KC:n toimintaan niin nopeasti kuin pystyttiin.
Mitä tulee Patterin terriereihin, muutamat ihmiset väittävät yhden jos toisen luoneen rodun. Kaikki ovat kuitenkin hämillään , mistä tulee patterin pään muoto?
Todellisuudessa se ei ole mysteeri ja tosi tarina Patterdalenterrieristä ei ole kovin syvälle haudattu tai vanha.
Vuonna 1873 Patterdalen ja Matterdalen koirat olivat Ullswaterin kettukoirista peräisin. Vuonna 1879 Joe Bowman (juuri 22 vuotta täyttänyt) oli riistanvartiana Ullswaterissa aina vuoteen 1924 asti, muutama lyhyt tauko välissä. Bowmanin korvasi Joe Wear, joka oli virassaan seuraavat 47 vuotta. Joe Bowman kuoli vuonna 1940--Yksi kaikkien aikojen metsästäjistä, hänestä on jopa tehty laulu.
Joe Bowman oli ensimmäisiä Borderterrieri kasvattajia. Hän oli myös ensimmäinen henkilö, joka risteytti Blue Black Borderterrierin musta-ruskeaan Fellin terrieriin. Tätä kutsutaan myös nimellä käyttölinjainen Lakelandin terrieri. Tämän risteytyksen hän teki luodakseen Patterdalen terrierin.
Jocelyn Lucasin kirjassa, Hunt and Working Terriers on suoria viittauksia Lakelandista / Patterdalen terrieristä J.Boromanin kenneliin (Ullswater kenneli).
Todellisuudessa J.Boroman on kirjoitusvirhe ja todellisuudessa on tarkoitettu Joe Bowmania.
Lucas julkaisi kirjansa vuonna 1931 ja tiedot siihen kerättiin vuosina 1925-1930. Patterdalen terrieri selvästi liittyi Ullswaterin kenneliin ja Joe Bowmaniin. Tämä tiedon avulla ei ole vaikeaa, mutta ei myöskään helppoa ottaa luettavaksi Richard Clapman julkaisemaa kirjaa. Kirjassa on hyvä kuva Joe Bowmanista ja uudelleen toteutettu kuva "yksi patterdalen roduista".
Nykyään voimme todeta, että patterdalen nimi juontuu 190o luvun alkuun--Aikaan juuri ennen kuin Borderterrierit ( joista patterdalen terrierit aloittivat, joita nykyään kutsutaan Fellin terriereiksi) vedettiin mukaan näyttely kehiin. Nähdäkseen miltä borderterrieri näytti kannattaa katsoa vanhoja kuvia vuodelta 1915.
Joe Bowman vetäytyi koiran kasvatus "bisneksestä" 1930-luvulla ja nuori Cyril Breay nousi tilalle. Aivan kuten Bowman Cyril oli ollut borderterrieri kasvattaja.
1930-luvun alussa Breay tapasi Frank Buckin, kun tämä pelasti muutaman Breayn koiran. Koirat olivat juuttuneet syvälle kivikkoon. Cleft ja Buck, dynamiitti expertit räjäyttivät ne vapaaksi.
Buckin omat koirat olivat kytköksissä suoraan Ullswaterin terriereihin, joita J.Bowman piti yllä. Breayasta ja Buckista tuli pian ystäviä. Breay kasvatti mustia koiria, joihin Buck risteytti Borderterrieri tyyppisiä koiriaan. Ajan kuluessa nämä kaksi miestä kehittivät linjat, joita risteyttiin ristiin.
Cyril Breay oli aina sitä mieltä, että patterdalen terrieriä ei luotu bull terrieri risteytyksillä ja hän ei valehdellut. Patterdalenterrierin pää ei ole mysteeri borderterrierin omistajalle--Samat muodot on havaittavissa molemmissa roduissa.
Brian Nuttal aloitti patterdalenterriereiden kasvattamisen 1950-luvun lopussa. Omien sanojensa mukaan hänen koiransa olivat hyvin samanlaisia kuin hänen isänsä koirat 1930-luvulla. Ei ole yllättävää, että Nuttalin isä sai koiransa Bowmanilta tai välillisesti henkilöiltä joilla oli koiria Bowmanilta. On selvää että patterdalenterrieri oli tunnistettavissa tietyn tyyppiseksi koiraksi ennen kuin Nuttalin isä omisti näitä koiria.
Tosi asia on, että J. Bowman aloitti patterdalen terriereiden tyyppisten koirien linjan. Nimeämällä hänet, ei viedä kunniaa kehitykseen vaikuttaneilta henkilöiltä kuten Cyril Breay, Frank Buck ja Brian Nuttal. Kaikki he tekivät paljon rodun suosion eteen, säilyttäen sen työkoirana. He ehkä jopa paransivat ja yhdenmukaistivat rodun ulkonäköä. On helppoa nimetä uusi rotu ja näin pentujen välittäjät tekevätkin päivittäin. On kuitenkin toinen asia löytää markkinoita, mikä perustuu niiden suoritus kykyyn kentällä.
Joe Bowman syntyi High Rown, Matterdalessa ja kuoli Patterdalessa (oikeasti kaupungin nimi). Bonuksen tarinoille antaa myös se että patterdale oli vanha nimitys metsästykselle. Metsästäminen oli Bowmanille työnantaja ja intohimo. Bowman oli kuollessaan 88 ikäinen.
MITEN ITSE TULKITSEN TÄMÄN HISTORIAN
Kolme nykypäivän rotua liittyy tähän historiaa, joiden lähtökohtana on ollut ns. Fellin terrieri. Borderterrieri, Patterdalen terrieri ja Lakelandin terrieri. Borderi ja patteri on vielä tänäkin päivänä, hyvin samankaltaisia laumassa viihtyviä rotuja. Etenkin "metsästys linjatut" borderit ovat pelottavan samankaltaisia. Lakelandin terrierissä näkyy eteläisempien koirien vaikutus ja pikemmin sukulainen kettuterrierin kanssa. FCI:n Lakeland on "epäsosiaalinen", verrattuna paperittomiin käyttö Lakelandeihin, joita vielä tänäkin päivänä tapaa. Yhtäläisyys rotumääritelmässä patterin kanssa on riistan tappamiseen liittyvät maininnat.
Borderi väki haluaa nähdä rodun synty historian hiukan eri valossa ja työskentely tavoissa mainitaan karkoittaminen / korotus hevosta seuraavasta ajuekoirasta. Robsonin perhe teki merkittävästi työtä rodun yhtenäisyyden eteen, borderterrieri on rotuna muutaman vuosikymmenen edellä patterdalen terrierin syntyä. Patterin voisi sanoa olleen sekarotuinen borderterrieri, aina 50-luvulle asti.
Näitä tekstejä lukiessani olen saanut ihan toisenlaisen näkökulman borderiin rotuna ja oivaltanut haasteet, mitkä liittyvät tämän päivän borderterrierin jalostamiseen. Metsästyslinjaisen borderterrierin jalostuspohja kaventuu koko ajan ja hyvän työkyvyn ylläpitämiseen tarvitaan rahaa ja riskinottokykyä. Ponnistelut saattavat tuhoutua pitkäksi aikaa väärillä valinnoilla. On vaikeaa nähdä, että Suomessa borderi väki olisi valmis tekemään jotain radikaalia huippu metsästys ominaisuuksien säilyttämiseksi. Käyttölinja, käyttölinjainen borderterrieri ei ole helppo tai yksinkertainen toteuttaa. Käyttölinja ei ole pelkästään taipumustesteihin perustuuvaa jalostamista.
Patterdalenterrierikään ei ole selvinnyt "kuivin jaloin" tähän päivään. Rodusta on tulossa muotirotu ja koiria päätyy täysin väärään tarkoitukseen. Tätä "mini pittiä" näkee taakanvetokisoissa ja monesti liiat lihakset alkavat haittaamaan metsästystä. Riistavietti on heikentynyt ja monet patterit toimivat vain konflikti hakuisesti. Hyvällä metsästyslinjaisella borderilla pystyy metsästämään monenlaista riistaa, koska niillä on enemmän riistaviettiä ja siihen perustuvaa sitkeyttä. Pattedalen terrierillä on sama "huono" puoli kuin borderterrierillä, aivan uskomaton luonne! Toisin kuin monet muut terrierit, hyvät borderit ja patterit ovat vaatimattomia kotikoirina. Tämä on uskomaton ominaisuus ja monesti hämää niitä, jotka ovat tottuneet hyberaktiivisiin käyttökoiriin.
Alla on historiasta kertovia linkkejä, joita voi peilata tähän tekstiin ja huomata ettei borderterrierin historia ole ihan sitä mihin moni uskoo. Luultavasti moni patterin omistajakaan ei halua vetää yhtäläisyys viivoja borderiin. Tämä sukulaisuus on pitkälti sama kuin kettuterrierien sukulaisuus saksanmetsästysterrieriin, se näkyy ulkonäössä ja luonteessa. Bowman on minulle se kasvattaja, joka loi puhtaasti metsästyksellisiin arvoihin perustuvan borderterrierin. Robsonin perhe se joka yhdenmukaisti rotua ja mahdollisti borderin osallistumisen KC:n toimintaan. B. Nuttalin perhe teki vastaavasti ja loi "black fell" terrierin, joka tunnetaan nimellä patterdalen terrieri. 1930-luvulle raja oli hyvin hämärä Lakelandin ja patterdalen välillä, nykyisen kaltaisia mustia koiria ei esiinny vanhoissa kuvissa. Hyvin harmillista, että tiettyjen ominaisuuksien korostaminen on vaikuttanut negatiivisesti molempiin rotuihin.
Borderterrieri on perimältään hyvin vanha rotu ja Lucas kertoo 1925-30 kirjassaan Hunt and Working Terriers, että risteytyksissä se syrjäyttää muut värit. Bordereita käytettiin tuohon aikaan hyvin paljon risteytyskoirina, kun haluttiin parantaa käyttöominaisuuksia mm. sosiaalisuutta, kovuutta ja pientä kokoa. Alkuperäisen Lakelandin kuono oli pituudeltaan puolet nykyisestä ja siinä ei ollut niin suoria viittauksia Walesin- tai karkea karvaiseen kettuterrieriin.
1920-luvulta borderterrieri alkoi mennä ns. omaan alamäkeensä, luisu ei tosin ollut ihan niin huima kuin toisilla virallisilla terriereillä. Borderit olivat kuitenkin kaikista "puhtaista" terriereistä" kovimpia, aikana jolloin yläluokka arvosti valkoisia karkoittavia koiria. Jokatapauksessa linjattiin yhdenmukaisuuden edistymiseksi ja se ei tarkoita käyttöominaisuuksien vaalimista. Siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Bowman saattoi pitää omaa "kantaansa" käyttökelpoisena ja linjata jatkuvasti parhaisiin metsästyskoiriin, koska käytettävissä oli paperittomia maatiaiskoiria. Näillä pidettiin alkuperäinen kanta elinvoimaisena, vaarantamatta käyttöön liittyviä ominaisuuksia ja terveyttä.
Tänä päivänä on mahdollista tiettyyn pisteeseen saada aikaiseksi metsästyksellisesti korkeatasoisia bordereita. Pitää kuitenkin linjata huolella, ehkä jopa riskillä. Lopputulemana ollaan taas siinä pisteessä, että tarvitaan uutta verta rodun sisältä monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Ongelmaksi muodostuu, että ei löydy juurikaan eri linjoja joissa kohtaisi pitkäjänteinen työ metsästysominaisuuksien ylläpidossa. Tarjolla olevat jalostuskoirat on monesti sellaisia "poikkeus tapauksia", joiden jälkeläis näyttö ei vastaa odotuksia. Voisi sanoa, että näin saadaan aikaiseksi paljon niitä sinne päin olevia karkoittavia koiria. Siinä on suurin syy, miksi tämän päivän Bordereita kutsutaan karkoittaviksi. Sitten linjataan taas takaisin samoihin koiriin ja jollekin tulee jokin vika, mikä pilaa koko haaran. Se kyllä saa joskus miettimään koko touhun mielekkyyttä.
Tosiasia on että tämä rinnakkainelo 95% näyttely- ja seurakoirien kanssa tulee heikentämään rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Rotumääritelmiä toki aina korjataan "vastaamaan" nykytilannetta, kokoa nostetetaan ja luonnekuvauskin saattaa alkaa merkittävästi poikkeamaan alkuperäisestä. Alkujaan rotukoirien jalostaminen lähti ajatuksesta yhdenmukainen ja jokainen voi varmasti enustaa mikä on tulevaisuus, jos edustus on n. 5% alkuperäisestä. Se on hyvin sääli, että näin hävitetään sukupuuttoon merkittäviä käyttöominaisuuksia.