Punainen metsästysterrieri
After hours dig with bad dog, farmer says "Bring the little red dog"
Riistana Supikoira
Supikoira on Suomessa vierasperäinen laji, joka levisi Suomeen 60-luvulla Venäjältä, silloin vielä ei ymmärretty lajin haitallisuutta. Supikoiran leviämistä jopa edes autettiin rauhoituksilla. Nykyään ymmärretään supikoiran haitallisuus tautien levittäjänä ja maassa pesivien lintujen olemassa olon uhkana.
Supikoiraa ei pystytä enää metsästämään pois Suomen luonnosta ja merkittävistä ponnisteluista huolimatta supikoira leviää yhä pohjoisemmaksi. Ruotsin ( Haaparannassa) puoleltakin on tavattu supikoiria. Nopeaa leviämistä edes auttaa vähälumiset talvet, kasvavat asutusalueet, luonnonsuojelu alueet ja monesti ihmisen empatia kaunista eläintä kohtaan.
Supikoirat pesivät ihmisasutusten keskellä ja kantaa rajoittava metsästys liittyy pääsääntöisesti metsästys seurojen maihin tai yksityisiin lupiin. Monesta seurasta myös puuttuu luolametsästykseen erikoistuneet ammattilaiset. Joka vuotiset ponnistelut näin ollen vain rajoittavat kantaa kasvamasta hallitsemattomaksi. Supikoira voi pahimmillaan tehdä 12 pentua, jotka vaeltavat hyvinkin kauaksi synnyin paikastaan. Tästä syystä monesti loukkuihin ja metsästäjien saaliiksi päätyvät supikoirat ovat edellisen vuoden pentuja.
Supikoira kehittyy koko ajan, vaikka edelleen kuulee miten "tyhmä" eläin supikoira on . Supikoiraa ei arvosteta riistaeläimenä ja monia metsästyskoira rotuja ei kannusteta kiinnostumaan tästä riistalajista. Nyt paine alkaa olemaan niin kova, että pystykorvajärjestöt ovat suunnittelemassa omaa koemuotoa pienpetoihin erikoistuville koirille. Tämä ei kuitenkaan tapahdu käden käänteessä ja se on todella harmi, sillä supikoira on pohjoisemmassa haastavampi metsästettävä koirille kuin etelässä.
Vanhat metsästäjät kertovat tarinoita kuinka supikoirat sai huutamalla, käsiä taputtamalla tai juoksemalla kiinni. Ilman vastarintaa niitä poimittiin metsästä. Tänä päivä asiat ovat toisin ja tehostunut metsästäminen on jalostanut supikoiraa. Supit ovat isokokoisempia, jalkavampia ja luonteeltaan hyvinkin kiukkuisia. Monesti olen havainnut myös älykkyyttä supin käyttäytymisessä, kun ajava koira on jäljellä. Toisin kuin kettu, joka luottaa nopeuteensa koiran edessä. Supikoira joutuu käyttämään toisia avuja. Ääntä antavan koiran edessä se alkaa tekemään kahdeksikkoja ja sotkee koiran pään jäljellä. Monilla olen havainnut taipumusta laskea etäisyyksiä piilopaikkojen välillä ja pienen harhaan johtamisen jälkeen supi on kääntynyt tulosuuntaan ja palannut lähimpään koloon. Olen nähnyt miten supikoira menee kaislikkoon sukelluksiin, ainoastaan pikinokka pinnalla ilman ottamista varten.
Tämä eläin on tehty selviytymistä varten ja söpöstä ulkomuodosta huolimatta se on hyvin opportunisesti ajatteleva laji. Se syö kumppaninsakin välittömästi, tämän kuoltua. Itse asiassa toinen supikoira on sen herkkua, todellista selviytymisravintoa. Tätä ei moni ajattele ja sietää supikoiran vierailut omassa pihapiirissä. Monesti herää ajatus onko supikoiran "kaunisolemus" osa kykyä selviytyä. Joka tapauksessa supikoiran tulevaisuus taitaa olla melko hyvin turvattu urbanisoituvassa yhteiskunnassa.
