Luolametsästäminen on lajina hyvin vaativa ja harrastus on syytä aloittaa kokeiden luolametsäsästäjien seurassa. Kokeneella metsästäjällä ei välttämättä ole mitään tekemistä luolametsästäjän kanssa. Kokenut luolametsästäjä tuntee luolametsästykseen käytettävät koira rodut ja osaa mitoittaa metsästyksen sujuvuuden kannalta asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hyvä peruskunto on luolametsästyksessä olennainen asia!

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Luolametsästykseen on valittavana useita koirarotuja, linjoja ja monenlaisia työskentelytapoja. On hyvin tärkeää, että koiran ohjaaja tuntee koiransa riistan työstämistavan. Tämä helpottaa koiran valitsemista pesän vaativuuden mukaisesti. Väärä koira väärässä pesässä voi pahimmaallaan johtaa lajin vaihtoon. Keinoluolilla harjoittelu lajiin koulutuksen saaneiden henkilöiden seurassa on hyvä tapa päästä selville oman koiran työskentelytavasta. Parhaassa tapauksessa koira edistyy porras kerrallaan ja saa rauhassa kehittyä metsästyskoiraksi, joka suorittaa työtään häntä heiluen yhteistyössä metsästäjien kanssa.

​

​​

Luolametsästämistä jokainen metsästäjä arvostaa, mutta harva metsästäjä siihen itse ryhtyy. Luolametsästystä on syytä arvostaakin, sillä muuten luonnontasapaino järkkyisi peruuttamattomasti. Tällä hetkellä supikoira kantaa pystytään VAIN rajoittamaan, mutta sitä ei pystytä hävittämään Suomen luonnosta. Jos ajatellaan supin elinvoimaisen kannan olevan 75 000 yksilöä metsästyskauden jälkeen, se vähintään kaksinkertaistuu seuraavalle kaudelle. Supi saattaa tehdä 12 pentua poikimisaikaan ja saalismäärien kasvamisesta saa jonkinlaisen käsityksen, mitä metsästämättä jättämisestä voi aiheuttua. Älykkäänä eläimenä vanhat supit osaavat välttää loukkuja ja hyvän ravinnon keruun ansiosta supi selviytyy melko hyvin kapistakin. Se kuitenkin aiheuttaa merkittävän uhan toiselle kotoiselle lajillemme ketulle. Luolametsästys on ainoa tehokas tapa torjua supikoiran leviämistä. Koiran apuna käyttäminen maanalla ja päällä vaatii kouluttamista ja koiran jalostamista supikoiran metsästykseen tulisi tukea.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

 

 

 

 

​Luolametsästyksessä tulee noudattaa eettisiä pelisääntöjä, kohdella koiria ja riistaa kunnioittavasti. Kokemus, koiran tuntemus ja hyvä suunnittelu vähentää koiralle ja riistalle aiheutuvaa kärsimystä. Luolametsästyksen sujuvuus edellyttää kokenutta ja sitoutunutta porukkaa. Kaveria ei jätetä pulaan ja koira kuuluu jahtiporukkaan siinä missä ukotkin. Luolametsästys on riistanhoito työtä ja se pitää pyrkiä tekemään mahdollisimman nopeasti, aiheuttamatta riistalle tai koiralle turhaa kärsimystä. Kokenut luolametsästäjä ymmärtää alla olevan kuvan merkityksen. Tässä kuvassa on luolastoon laitettu supille liian pehmeä koira, mistä johtuu useampi kuoppa kuvassa. Tämä turhaan pitkittää riistan, koiran ja kaivajien voimia, kun riista aina siirtyy toisaalle.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​​

 

 

 

 

 

​

​

​

​

Tästä lajista kiinnostuneen kannattaa tutustua käytettäviin luolakoira rotuihin ja käydä putkilla haastattelemassa kouluttajia. Tässä lajissa on monta koulukuntaa ja sen oman löytäminen ottaa aikaa. Pitää muistaa, että harrastuksen tulisi olla mahdollisimman mielekästä, varsinkin kun kyseessä on monesti vaativa fyysinen suoritus. 

​​

Luolakoira rotuja on mm. saksanmetsästysterrierit, mäyräkoirat, kettuterrierit, russellit, patterit ja borderit. Linjoja on lukemattomia, rotumääritelmällä ei ole mitään tekemistä koiran toimivuuden kanssa. Ideaalisin tilanne on luolakoiran ottamiselle, että on päässyt seuraamaan koiran vanhempien ja kasvattajan työskentelyä lajin parissa. Jokaisessa rodussa on hyviä yksilöitä / toimivia linjoja ja valinnan varaa riittää. Huomion arvoista on kuitenkin, että valittavalla koiralla on käytännön metsästämisen tausta.