Punainen metsästysterrieri
After hours dig with bad dog, farmer says "Bring the little red dog"
Pennusta Luolakoiraksi
Luolakoiran ammatti on kaikista koiramaailman töistä vaativin. Se vaatii koiralta tervettä luonnetta tehdä työnsä ilolla, missään tapauksessa se ei saa tehdä sitä pelolla!
Luolakoiran pentua kouluttaessa tulee kiinnittää huomiota koiran käsittelyyn heti pienestä pitäen. Pentu totutetaan niskasta nostamiseen, aivan kuten emo nostaa pentujaan. Moni seurakoiran omistaja kavahtaa tälläistä, mutta sille on vahvat perusteet. Päälimmäisenä asiana on ettei se satu koiraan, etenkään kevyeeseen terrieriin. Enemmän koiraan sattuu nyppiminen, mihin koira kyllä myös siedättyy hyvin. Aikuisena koira joudutaan ottamaan hankalista paikoista ulos ja huonosti käsittelyyn totutettu koira saattaa aiheuttaa loukkaantumis riskin.
Emo kantaa vastasyntyneitä pentujaan niskasta, vie turvaan pennut jos kokee jonkin uhkaavan näitä. Aivan samanlainen käytösmalli kuin luonnon varaisilla eläimillä. Emo tulee apua huutavan pennun luokse ja kantaa tämän rauhallisena piiloon. Luonnonvaraiset eläimet aikuistuvat ja itsenäistyvät, niiden emo ei kantele niitä enään pahalta maailmalta turvaan. Ihmistä palveleva koira ei koskaan täysin aikuistu vaan säilyttää pentumaisen olemuksensa. Tämä oli edellytys koiran kesyyntymiselle ja pitäisi olla jalostuksen apuna tulevaisuudessakin, ihmistä palveleva koira!
Emo vai isäntä, sillä on toki eronsa se kuitenkin palauttaa koiran mieleen pentuajan turvallisuuden tunteen. Tämä auttaa koiran hallitsemisessa ja rauhoittamisessa arjessa tai tiukassa metsästystilanteessa. Uskallan jopa väittää, että tälläinen pienestä pitäen opetettu käsittely ja ruuan antamiseen liittyvä arvojärjestys poistaa kaikki johtajuus ongelmat. Koiran fyysinen kurittaminen on pahinta mitä voi tehdä ja täytyy todella huolella miettiä ennen kuin sellaiseen ryhtyy. Tästä syystä käsittelyyn liittyvät asiat tulee tehdä hyvin, ne maksavat itsensä takaisin tulevaisuudessa. Positiivinen vahvistaminen on se asia millä rakennetaan pohjaa tervepäiselle metsästyskoiralle.
Isompi kokoista koiraa käsitellään eri tavalla. Itse olen pennusta saakka jutellut koirille mukavia ja rapsuttanut mahasta. Koira on jaloissa selällään niin sanotusti haavoittuvassa tilassa, mutta rauhoittuu ajan kanssa kuuntelemaan rapsutusta. Näin voidaan luoda luottamusta, samalla kun vaaditaan koiralta alistumista / rauhoittumista tarpeen mukaan.Vastaavasti voidaan tehdä pienemmille koirille, mutta käytännön syistä terrieri pitää totuttaa joka tapauksessa toisenlaiseen käsittelyyn.
Pennun tulee antaa kehittyä omien kykyjensä mukaan, sitä ei saa missään olosuhteissa pakottaa tekemään sellaista mihin se ei ole valmis. Tämä johtaa siihen, että se saattaa tehdä työnsä tulevaisuudessa pelolla ja on erittäin luokkaantumis altis riista tilanteessa. Riistaviettiin ja iloon liittyy hännän heiluttaminen, vahvista aina tätä iloa nuorella koiralla.
Metsästyskoirien kehityksen kannalta on oleellista antaa niiden itsenäisesti tutkia metsän antimia. Myyrät, linnut ja muut pienet eläimet herättelevät koiran riistaviettiä. Isomman pedon jäljet voivat aluksi pelottaa pentua. Jäljellekkään ei tule ohjata pelokasta koiraa ja se ei välttämättä ole huono merkki. Se voi olla viite orastavasta riistavietistä, kun nenä antaa aivoille komennon olla saattamatta itseään moisen pedon kanssa vaaraan. Tärkeintä on että haju antaa koiralle jonkinlaisen ajatuksen.
Pakeneva eläin vahvistaa koiran itsetuntoa ja laukaisee saalistusvietin, tämä puolestaan vahvistaa riistaviettiä. Pentu kannatta totuttaa ei toivottuihin ohi kiitäviin asioihin kuten autoihin. Tälläisen jahtaamiseen ei kannata antaa itsetunnon kasvaa. Tien vieressä lenkitettäessä peräänmeno intoilut kannattaa tiukasti ottaa pois, se voi pelastaa koiran hengen tulevaisuudessa. Fyysisen kurituksen sijaan kolinapurkilla on hyvä keskeyttää ei toivottu käytös. Autoja aristelevaan koiraa istutetaan tien vieressä ja puhutaan silloin mukavia koiralle, kun se käytäytyy tyynesti. Väärin ajoitettu kehu tai rapsutus saattaa vahvistaa ei toivuttua käytöstä, samoin rangaistus. Kolinapurkkia pitää osata käyttää oikein.
Palataan kuitenkin siihen ensimmäiseen pakenevaan eläimeen, joka opettaa pentua. Suden ja ketun pennut harjoittelevat saalistusta pienillä jyrsijöillä. Tämä on oiva konsti myös luolakoiran pennun opettamiseksi. Vasta puiduilta pelloilta löytyy jyrsijöitä ja koloja, joita voi tutkia. Hyvällä tuurilla pentu saa ensimmäisen saaliinsakin ja parhaassa tapauksessa kaivamalla kolosta. Koloon luikahtanut myyrä, joka päätyy suuhun pennulle on iso onnistuminen. Kannusta ja kehu pentua, se ei mene pilalle tälläisistä leikeistä. Koira kehittyy ja samalla isommasta riistasta tulee sille mieluisempaa. Etenkin pedoista kiinnostuminen on terriereille tyypillistä. Itsellä monenlaista riistaa metsästänyt nuori borderi on iäkkäämpänä aina vaihtanut jäljellä supille tai ketulle. Tämä siitä syystä, koska terrieri saa enemmän haastetta petoeläimistä kuin jäniksistä.
Pennun olisi myös hyvä saada telmiä ikäistensä ja kaltaistensa kanssa. Painileikit ja rajukin temuaminen kehittää koiran motoriikkaa ja taistelutahtoa. Pentu tulisi opettaa myös isojen ja rauhallisten koirien seuraan. Semmoinen syylliin turvaan nostettu puudeli on monelle isolle melkoinen ärsyke. Koirat lukevat toisiaan elekielen avulla ja erityisesti borderit on monen isonkoiran silmissä yhtä isoja. Borderia tulisi käyttää ajueessa ja on erittäin ihanteelliset olosuhteet, jos bortsun pentu kasvaa isojen kanssa.
Luola ei ole pennulle oikea paikka ja moni väärin luettu pentu päätyy aikuisten työmaalle pilattavaksi. On hyvin suuri riski sille ettei pentu tee töitä tulevaisuudessa häntä heiluen. Aggression kautta toimiva koira, ei ole kestävä, sillä tälläisille jokainen metsästysretki on kostoretki ja se ei ole pitkän elämän salaisuus. Metsästäminen on riistaviettiselle koiralle eräänlainen leikki ja kaikista parhaimmat koirat monesti heiluttavat häntäänsä tiukassakin kontaktissa. Näin jalostettu koiran on henkisesti uskomattoman vahva ja tekee pitkän uran maailman vaativammalla leikkikentällä.
Varhaiskypsiä koiria kannattaa kouluttaa maanpäälliseen metsästykseen. Riistavietin vahvistamiseen ja turvalliiin olosuhteisiin ensimmäisissä riistankäsittely tilanteissa. On erittäin kehitävää, että koira jäljittää ja löytää riistaa maanpäältä. Se ei ole pois tulevaisuuden jahdeista pois. Päin vastoin vahvariistavietti tuo koiraan sitkeyttä. Tätä sitkeyttä tarvitaan, kun aikuistuneen koiran pitää pysyä luolassa riistantalteen ottamiseen saakka. Tästä syystä ensimmäiset pesät tulee maltilla avata, ellei tilanne vaadi nopeita toimia. Luolakoiran tulee tehdä itsenäisiä ratkaisuja ja tässä lajissa eräksi saaminen saattaa kestää ponnisteluista huolimatta useita tunteja.
Keinoluolilla harjoittelminen ja ammattitaitoisten kouluttajien kuuleminen kannattaa. Kouluttajissa on eroja ja monesti tämä riippuu siitä mitä rotua edustaa. Tyhjän luolan tarkistus ennen ja harjoituksen jälkeen on monesti koiran kypsyydestä kertova harjoite. Nopeasti otteeseen pyrkivän koiran kannattaa antaa jäähtyä, ennen kuin ymmärtää toimintamoottorin täysin. Keinoluolilla opiskellaan turvallisissaolosuhteissa koiran solvetuuvuutta metsästyskäytöön. Tämä mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi, se opettaa sekä isäntää kuin koiraakin. Eiole yhtään huono, vaikka koira lähtisi pelaamaan hyvin 24kk ikäisenä ja tekee vähä haaverisen uran 10 vuotiaaksi. Paljon iloa ei ole näistä kertakäyttöisistä luolakoirista, varsinkaan jos yleensäkin tykkää koirista.
Tässä lajissa on monta koulukuntaa ja jokainen tallatkoon omalla tyylillään. Paljon on neuvojia ja huonoksi haukkujia. Todellisuudessa huonotkin riistaviettiset luolakoirat, saattavat olla kullan arvoisia. Luolametsästys on muuttunut kehittyneiden tutkien myötä. Karkeakarvainen kettuterrieri ei ole enää arvostettu luolakoira, siitä huolimatta että sillä pystyy metsästämään ns. tekemättömistä paikoissa, jossa liika sitkeys tai kontakti hakuisuus ei ole hyvästä. Mäyrää härnäten perässä vetävät koirat on lajissaan parhaita, jos tykkää mäyrän pyynnistä. Hyvä otteiset pysäyttäjät maapesissä säästävät riistaa ja koiraa.
Tyylilajeja on monta ja oikeassa pyyntiporukassa kaikille riistaviettisille koirille on paikkansa. Riistavietti on olennainen asia luolametsästyksessä, kaikilla "toimivilla" terriereillä sitä ei ole ja se tulee ilmi isoissa pesissä, missä koira tarvitsee riistavietin siivittämää sitkeyttä. Ensimmäinen supi on helpoin, mutta pesässä voi olla useampi ja niiden löytäminen vaatii nenältä herkkyyttä eroittaa vanha haju uudesta. Riistavietti tekee koirasta optimistin ja saa koiran suorittamaan vaativaa tehtäväänsä. Sellainen pelolla itsensä kiihdyttävä / ohjautuva terrieri on kaikista vaihtoehdoista huonoin ja juuri sen jättäisin pois näistä touhuista.