Punainen metsästysterrieri
After hours dig with bad dog, farmer says "Bring the little red dog"
Riistana Mäyrä
Mäyrä kuuluu Suomen luontoon ja on monesti turhaan tuhoeläimen maineessa. Pääsääntöisesti mäyrä on ravinto tottumuksiltaan samanlainen kuin karhu. Se ei ole samanlainen haaskan syöjä kuin supi ja ei vaella niin pitkälle ravinnon perässä. Tämä rajoittaa mäyrän tuho vaikutusta maassapesiville linnuille ja rajoittuu omaan elinpiiriin. Mäyrä elää yhdyskunnissa ja on ketun ohella ainut riista eläin ,joka kaivaa luolastoja.
Mäyrä on hyvin tärkeä eläin supin metsästyksen kannalta, koska supi pesiin mäyrän tekemissä pesissä. Maapesistä on usein helpompi metsästää supikoiria kuin kivikoista. Mäyrä on niissä tapauksissa haitallinen eläin, kun se pesii rakennusten alle. Pahimmillaan mäyrän kaivaminen voi aiheuttaa rakennuksen sortumisen.
Mäyrällä on hyvin tärkeä rooli luolametsästyksen eettisyyden kannalta. Mäyrää koira ei pysty vahingoitamaan, mutta mäyrä saattaa olla koiralle hyvin kuolettava. Mäyrä ei vahingoita koiraa, ellei koira itse käyttäymisellään sitä aiheuta. Mäyrä pyrkii pakenemaan ja ainoastaan puolustautuu, mikäli koira hyökkää siihen kiinni. Mäyrä saattaa jyrätä koiran, kävelemällä pehmeästä haukkuvasta koirasta läpi. Koira ei näissä tilanteissa yleensä vahingoitu kuin hetken henkisesti. Jokainen luolametsästäjä törmää tahtomattaankin mäyrään ja tämä tarkoittaa, ettei luolakoiria voida jalostaa ns. supilinjaiksi. Mäyrä on tärkeä mittari arvioitaessa koiran kyvykkyyttä suoritua tehtävästään metsästyskoiran tavoin, riistaa käsittelemällä ei kamppailemalla viimeiseen hengen vetoon asti.
Mäyrän metsästäminen ei ole niin tärkeää luonnonsuojelutyötä kuin supikoiran. Mäyrällä on positiivinen vaikutus luolastojen tekijänä. Jossain tapauksissa kannattaa estää mäyrä yhdyskuntia muodostamasta kymmenien metrien syvyisiä pesäkerrostumia. Ne saattavat olla koirille oikeita surmanloukkuja ja mahdollistavat supien onnistuneen pesinnän.
Suomen oloissa mäyrä pysyy metsästyksestä huolimatta elinvoimaisena, kosko maasto-olosuhteet ovat mäyrälle eduksi. Talvisin mäyrä oleilee maatulppien takana ja koirat jätävät ne rauhaan keskittyen luolastossa oleileviin supikoiriin. Keväällä naarat ajavat urokset pois pesistä ja monesti keväällä uros lymyilee kallion koloissa. On erittäin hyvä asia, että metsästäjät ovat olleet ajan hermolla ja huomanneet mäyrän pesimisen aikaistuneen. Näin mäyrä on saanut pesimisrauhan ja osaavat luolametsästäjät välttävät häiritsemästä tätä arvokasta pesän tekijää.
Toivottavasti mäyrä palaisi riistaeläimenä myös ruokapöytiin. Supikoiran ilmestyminen Suomen luontoon, on osittain tehnyt mäyrästä mielikuvissa roskaeläimen. Toisaalta vaatii hiukan työtä ennen kuin mäyrää voidaan hyödyntää. Mäyrän metsästäminen tai metsästämättä jättäminen, on luolametsästäjän valinta. En näe huonona asiana, vaikka tietyissä tilanteissa säästetään koirien ja isäntäjien resursseja supikoiriin. Tähän on myös monet metsästysseurat tähdänneet pisteyttämällä supikoirat kaksi kertaa arvokkaammaksi riistaeläimeksi.
Capt. J.Lucas kirjoitti 1930 seuraavasti mäyrän metsästykseen käytetystä koirasta:
" Tosi kova koira, mikä tappelee ja "sotkee asioita" ei ole suositeltava mäyrän kaivuuseen. Sellaisilla on tapana vain tulla purruksi. Mäyrän kaivuusen solvetuva koira haukkuu läheltä ja pitää mäyrän kiireisenä. Koira voi perääntyä mäyrän hyökkäyksessä, mutta palaa takaisin sen vetäydyttyä. Mäyrän kääntyessä kaivamaan, koiran tulee juosta ja tarttua mäyrän peräpäästä kiinni. Mäyrä keskeyttää kaivamisen ja taistelee, silloin koiran pitää irroittaa ja ilmoittaa äänekkäästi puolustuskannalle ryhtymisen jälleen kerran. Vasta kaivuun lopussa, kun luolasto on avattu koira voi "taklata" mäyrän pysäyttääkseen sen. Mäyrän pysäyttäminen vaatii kokeneen ja maltillisen terrierin, jotta se voi suoriutua työstään hyvin."
