Punainen metsästysterrieri
After hours dig with bad dog, farmer says "Bring the little red dog"
FELLIN TERRIERIT MAAILMAN KARTALLE
D.Brian Plummer ansiosta terrierien alkuperä on paremmin tunnettu, eikä mielikuva rajoitu ainoastaan KC:n perustamisen yhteyteen luotujen rotujen ahtaisiin rotumääritelmiin tai kaunisteltuun kuvaan alkuperästä. Plummer vieraili useaan otteeseen Pohjois-Englannissa keräämässä tietoa, taitoa ja jalostusmateriaalia kehittääkseen omaa linjaansa, joka tunnetaan nimellä Plummerin terrieri. Merkittävimmät tietonsa Plummer keräsi 80-luvun alkupuolella, jolloin toisen polven tärkeimmät metsästäjät olivat väistymässä uuden sukupolven tieltä. Plummer todennäköisesti oivalsi että ainut tapa "säilöä" näitä huippu käyttöominaisuuksia, on jalostaminen omien arvojensa pohjalta. Ajatukset koiran ulkonäöstä ennen ns. numeraalista jalostamista, perustuivat siihen mikä voitiin nähdä omin silmin, maineeseen ja käytännössä todennettuihin ominaisuuksiin. Väri tai kuvio saattoi antaa vihjeen edes menneestä koirasta suvussa ja uudessa sukupolvessa sellaisen ilmestyminen johti luonnolisesti ajatukseen "tuossa voi olla jotain" ja monesti se piti tai pitää paikkansa.
Plummerin ansiosta on tallentunut tarinoita, jotka kuvaavat parhaita yksilöitä ja yhdistävät ne oikeisiin sukuihin ja asettavat maantieteellisesti oikeaan paikkaan. Tapa jalostaa koiria oli yksinkertainen ja mahdollisti käyttökelpoisten koirien ylläpitämisen paremmin. Näiden tietojen tallentaminen ja sukututkimuksen tekeminen taas oli hankalampaa kuin nykyisillä välineillä, mutta ei mahdotonta. Fellin metsästäjät olivat hyvin kunnianhimoisia koiran jalostajia ja pitivät tarkaa kirjanpitoa omasta linjastaan, jonka Plummer avasi suurelle yleisölle.
Haastattelut olivat samalla konseptilla tehty, mutta ei sanasta sanaan ylös kirjoitettuja. Tyylilaji muistutti elämän kertaa tai historian kirjaa, mutta samalla lukijaa helpottamaan oli tehty päätelmiä ja aiheen osuessa lähelle omia näkemyksiä, on myös yhdytty haastateltavan mielipiteisiin. Plummer pidättyi eriävän näkemyksen esittämisessä ja kunnioittaa heidän näkemyksiä, vaikka tietyissä asioissa omaa eriävän mielipiteen. Tämä tyylilaji on kiehtova ja teksteissä pyrin samaan, Plummer on kiehtova persoona ja koiran jalostaja. Kunnioitus toisen työtä kohtaan, jossa koiria on jalostettu vuosia omaan käyttöön parhaiten sopiviksi on ehdottomasti kestävä ajatusmalli ja eettisesti oikeilla pohjalla.
Tapa jalostaa "ilman rotumääritelmää" mahdollisti paljon enemmän ja otti huomioon jokaisen jalostajan omatkin toiveet. Ilman järjestäytynyttä koe toimintaa ja jalostustietokantaa, tieto kulki tarinoina suusta suuhun. Tarinoiden ansioista osasta koirista tuli ns. legendoja, mikä toimi inspiraationa kasvattajille. Jokaisella alueella oli omat legendansa miehistä ja koirista. Näihin menestyneisiin koiriin linjattiin aina uudestaan ja uudestaan, koska sukusiitos pystyttiin uudistamaan täysin irrallaan linjasta olevilla koirilla joilla käytiin vaihtokauppaa eri alueiden välillä.
Alueiden välillä esiintyi kilpailua, mikä kuuluu omalta osaltaan jalostamiseen. Fellin kasvattajien välillä esiintyi eroja, mitkä liittyivät kokoon, turkin laatuun, rakenteeseen ja käyttöominaisuuksiin, ei niinkään väriin. Tosin valtaosa ei pitänyt valkoisista terriereistä, jotka yhdistettiin etelän urheilumetsästykseen ja eriävään käyttötarkoitukseen.
Esimerkki haastattelun kulusta
Frank Buck North Yorksire
Plummer aloittaa kuvaamalla Buckin vaikutuksen Fellin terriereiden jalostukseen. Hienosti kertoo miehen luonteesta ja taidoista luolametsästäjänä. Buckin tapauksessa isällä ja isoisällä oli samojen terriereiden alkumuotoja. Plummer kuvaa näitä karkeita terriereitä ns. aikaisemmassa muodossa (bedlington tyyppinen jne.) , josta saa vaikutelman että FELL terrieri on puhtaampi muoto, oma rotunsa. Buckin parhaimpien koirien kuten TEX:in suorituksia, luonnetta ja lopullista kohtaloa on kuvattu hyvin tarkasti. Tex kuoli hyvin vanhana ja kuurona, lenkillä Buckin kanssa jäätyään postiauton alle. Täysin epäolleelinen tarina, mutta välittää selvän viestin miten koirista välitettiin aidosti. Se piirtää aivan toisenlaisen kuvan lukijan mielenmaisemaan, näistä "sekarotuisista" legendoista joilla nykymittapuun mukaan ei ole mitään arvoa. Myös ulkomuotoa on kuvattu hyvin tarkasti ja kriittisesti, haastateltavat saattavat arvostella voimakkaasti tietyn tyyppisiä fellejä.
Haastattelussa selviää myös kenen kanssa Buck metsästi ja miten Buckin koirat linkittyivät toisiinsa ja uusiin linjoihin. Aidosti haastatteluissa välittyi tunne, että metästäjät välittivät koiristaan. Sen ajan välineillä tehtiin merkittäviä pelastusoperaatioita koirien ulos saamiseksi. Näistä operaatioita tehneistä miehistä on kirjoitettu todella kunnioitettavaan sävyyn ja juuri Buck oli kaikista omistautunein auttaja taitoineen. Koirilla ei siedetty aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan, mikä osaltaan kertoo fellin metsästäjien omasta luonteesta. Se paheksunta "pitt" taustaisia koiria kohtaan esiintyy Buck:in ja Breayan haastatteluista, joissa vihjattiin bull rodun käyttöön kun mustat patterit tulivat 50-60- luvulla fell terriereiden joukkoon. Alkujaan Breaya oli kieltänyt nuorta Buckia tuomasta bullterrieriään luolille. Vasta Buckin pelastettua Breayan koirat alkoi miesten yhteistyö ja ei koskaan enää nähty Buck:in tuovan mitään bullterrierin tyyppistä koiraa luolille. Plummer on onnistunut vangitsemaan monia närkästyksen kohteita aiheista, joita esiintyy nykyäänkin terriereiden maailmassa. öykkäreille ei ollut sijaa Plummerin haastatteluissa, ainoastaan pilkallisia tarinoita oli kerrottu useampikin, joissa öykkäri aina sai nenilleen.
Näitä tarinoita urheista koirista ja metsästäjistä ei enää ole. Uudemmat sukupolvet ovat yhä enemmän siirtyneet ns. numeraaliseen tarinaan, joka voidaan tulkita hyvin värittömästi koiran tietojen alta. jalostaminen tapahtuu pitkälti tilastojen perusteella ja se pakottaa rotuja entistä ahtaampaan muottiin, vaikka hämäävästi uskotaan että ollaan hyvällä asialla. Tilastollinen tieto tai tietoisuus saattaa tuhota huippu koirien käytön. Epäilys sairaudesta ja liiallinen tutkiminen kääntyy monessa tapauksessa jalostusta vastaan.
Tosi tarinan myötä välittyvä "mielikuva" saa aikaan emotioinaalisen reaktion, mikä nostaa koiran ja hyvän metsästyskaverin arvoa. Tarina mikä täytyy kertoa. Hyvänä tunnettu metsästyskoira jatkoi sukua joka kylällä ja koirien pito kulttuuri sulki luonnollisesti pois luonteeltaan tai terveydeltään epäkelvot yksilöt. Nykyään "numeraalisessa" valossa kelvot koirat pääsevät läpi jatkamaan sukua, mutta ovatko ne tarinan arvoisia. Onko lahjakkaasta kouluttajasta tullut tärkeä lenkki jalostamiseen, valitettavasti se ei periydy koiralle. Valio tittelit ja muut numeraaliset arviot esineellistävät koiraa enemmän kuin ennen. Sitä sopii jokaisen koiran jalostajan miettiä, kenen vuoksi jalostaa koiria.
RED FELL - Punainen Fellin terrieri
Borderterrieri metsästävänä rotuna on sukupuuton partaalla ja monimuotoista metsästyslinjaa on hankala ylläpitää. Red Fell on kiehtova ajatus rotu tyypillisistä koirista, joita jalostetaan puhtaasti käyttötarkoitus edellä. Tälläistä rotutyyppiä ajatellessa on mietittävä montaa seikkaa, mitkä yhtenäistävät tätä terrieri muotoa. Nimi antaa vihjeen ulkonäöstä "punainen", siitä huolimatta väri voi olla yhtä hyvin musta/ruskea. Ympäristö olosuhteet loivat tietyn tyyppisiä terriereitä ja käyttötarkoitus määrittelee jalostuksen suunnan. Mikäli rodulle asetetaan ulkonäölliset raamit ja vasta sen jälkeen eliminoidaan käyttöön liittyviä ominaisuuksia, kavennetaan jalostusmateriaalia entisestään. Tämä yhtälö tuottaa melkoisesti haasteita ihan jokaisessa puhtaassa rodussa. Rahallinen arvo voidaan unohtaa, jos halutaan panostaa toimiviin ja terveisiin koiriin. Olisi epäkunnioittavaa kutsua Red Felliä roduksi, se on enemmin Pohjois-Englantilainen tai Irlantilainen tapa jalostaa käyttökelpoisia koiria ilman dollarin kuvia silmissä.
Fellin terrieri on monen sattuman summa. Nykyisin tunnetuista roduista siihen liittyvät seuraavat rodut: Bedlingtonin terrieri, dandiemontin terrieri, borderterrieri ja lakelandin terrieri. Näistä koirista syntyneitä rotuja ovat mm. patterdalenterrieri ja saksanmetsästysterrieri. Pelkästään terrierit eivät ole vaikuttaneet fellin terrierin syntyyn ja on esitetty maksan värin periytyvän field spanielista. Black & tan värityksen ja pystyjen korvien perityvän lanchire heeleristä. Pohjois-Englannissa tehtiin kokeellista jalostamista ja siitä saa olla kiitollinen moni nykypäivän rotu. Ympyrä kuitenkin on sulkeutumassa ja rotu puhtaus on haaste käyttöominaisuuksien vaalimiselle.
1950-Luvulla tuli muotiin kutsua rekisteröimättömiä "punaisia" terriereitä mustilla merkeillä, joko Border/Lakeland tai Lakeland/Borderiksi. Riippui oikeastaan ulkonäöstä, kumpaan järjestykseen ns. perintötekjiät laitetettiin. Tämä nimitys oli hiukan virheellinen ja se ehkä myötäili puhdasrotuisia Border/Lakelandin terriereitä, siitäkin huolimatta että vain muutamissa linjoissa oli IHAN puhdasta verta edellä mainituista roduista.
Samoihin aikoihin tuli suosituksi kutsua Black Fell terriereitä Patterdalen terriereiksi. Nimitys tuli paikasta, joka tarkoitti vanhalla kielellä metsästystä. Patterdalen terrierit näin saivat selkeämmät raamit ja rotutyyppinä nämä pääsääntöisesti mustat terrierit olivat huomattavasti yhtenäisempiä. Toisaalta aika ajoin pentueisiin syntyi ruskeaita tai punertavia pentuja, jotka pääsevät saman "rotutyypin" ala viitteeseen.
Monet 1920-luvulla luodut fell linjat ovat hyvin läheistä sukua borderterrierien kanssa, samoin lakelandin terrierin kanssa. Esimerkiksi J. Bowman narttu nimeltä Wasp on yksi esivanhemmista borderterrieri North Type Gyp:ille. Borderterrierin "luojista" Anne Roslin Williams kirjassaan väittää Bowmanin omistaneen punaisia lakelandin terriereitä, joita hän kuvailee nykypäivän patterdalen esivanhemmiksi.
On selvää, että fell terrierin perimä sekoittui melko huolettomasti bordereihin alkuvaiheessa, ennen Borderterrieri Clubin perustamista 1920. Tämän jälkeen rekisteröityihin bordereihin ei sekoitettu fellin terriereiden verta. Toisin päin risteytettiin usein, mutta paremmalla harkinnalla.
Black fell terrierin luojista mm. Frank Buck lähti liikkeelle ensin ns. RedFell terriereistä mm. sellaiset legendaariset koirat kuin Tex, Blitz, Tiger jne. Nämä koirat olivat ulkonäöllisesti hyvin lähellä alkuperäistä borderterrieriä. Aikansa kuuluisin fell terrieri oli Tex, joka piti ennätystä yli sata kettua yhden kauden aikana Penhillistä. Tex:llä sanottiin olevan lintukoiran tottelevaisuus ja Buck pystyi kutsumaan koiransa ulos vaikka kesken kurkkuotteen. Kuuluisa Blitz oli todistetusti neljäsosa borderterrieri. F.Buckilta ja C. Breayalta kesti vuosia jalostaa borderterrierin piirteitä ulos. Nuttalin perheen mukaan tulo hävitti "RedFellin" ulkonäöstä ja osittain käyttöominaisuuksista. Alkuperää ei kuitenkaan peitelty, Nuttall hyväksyi borderterrieri perimän ja ei katsonut sen tekevän haittaa käyttöominaisuuksille. Hyvät borderit olivat kovassa maineessa jo pelkästään Buckin ja Breayan onnistuneiden linjojen takia.
Borderterrieri risteytyksien tiedettiin tuottavan omituisen näköisiä, mutta hyvin käyttökelpoisia koiria. Risteytyksien koirat olivat monesti rauhallisia ja tasapainoisia työkoiria. Yleisesti uskottiin, että risteytys esti felleistä tulemasta liian kovia. Toinen merkittävä ominaisuus, jonka katsottiin tulevan bordereista. Oli poikkeuksellinen kyky löytää riistaa syvistä pesistä.
Vuosi vuodelta fell risteytykset kovenivat ja 1970-luvulle tultaessa bordereiden käyttö risteytyskoirissa käytännössä loppui. Borderin kuono ja käyttöominaisuudet heikkenivät muutaman vanhan metsästyslinjan hävitessä. Fellien perimässä alkoi korostumaan puhtaiden Lakelandien perimä, jotka kuitenkin osoittautuivat huonoiksi mäyrän metsästyksessä ja repivät ketut kirjaimellisesti palasiksi.
1980-Luvulla borderi teki uuden tulemisen fellien jalostukseen ja rotutyypin paino oli enemmän border/lakeland kuin lakeland/border. Nämä koirat olivat karkea karvaisia ja PIENIÄ terriereitä , joita paremmin kuvaisi nimitys Red Fell kuin rotuja mukaileva nimi. Kyseessä kuitenkin oli vanhojen fell linjojen päälle rakennettuja koiria, joissa virtasi vain ripaus puhtaan lakelandin verta ja arvokkaan vähän borderterrieriä.
Nämä "punaiset fellin terrierit" ovat osoittautuneet loistaviksi metsästyskoiriksi, esimerkiksi Laurie Dentin Pennhillś linja. Toki on olemassa linjoja, jotka ovat edelleen lähellä puhdasta lakeland terrieriä, mutta näitä isoja koiria ei yleisesti arvosteta fell metsästäjien keskuudessa. Moderniin fellin terrieriin risteytyi borderterrieriä ja hiukan erikoista on, että vain harvassa puhtaassa lakeland linjassa on borderia. On kuitenkin bordereita, jotka esiintyvät muutamien lakelandien papereissa esimerkiksi Yaks Bob. Toisin päin ei juuri todisteita ole, ellei lasketa Bowmanin yhteyttä sekä lakelandeihin ja bordereihin. On kuitenkin mahdollista, että Bowmanilla oli irlannin terrieri tyyppisiä koiria, toisaalta bordereita oli tuolloin myös vanhan lakelandin tyyppisellä päällä, kuten Fury 1895.
Yksittäisistä kasvattajista Joe Armstrong luotti lähes borderimaiseen fell/border linjaansa. Joe oli aikoinaan kiintynyt bordereiden vanhaan metsästyslinjaan ja sanoi niiden olevan ihan yhtä hyviä kuin parhaat fell linjat. Harmikseen nämä linjat hävisivät ja Armstrong siirtyi fellin ja borderterriereiden hybrideihin.
Fellin terriereiden "vahva pää" on aina ollut puheenaihe. On totta, että osassa linjoja esiintyy ns. kymmenesosa bull terrierin perimää, mutta se ei ole yleisesti hyväksyttyä. Nämä risteytykset eivät koskaan ole loppuen lopuksi johtanut hyviin tuloksiin ja on pitänyt ns. jalostaa "härkä" ulos linjoista. Ne jotka pitävät kiinni periaatteistaan ja pidättäytyivät näistä risteytyksistä sanovat voimakkaan pään tulevan George Sordyn koirista, joita kasvattettiin Percy Huntissa. Erityisesti koirasta nimeltä Rip, paperiton borderterrieri jota käytettiin paljon jalostukseen poikkeuksellisien käyttöominaisuuksiensa takia.
Fellin terriereihin liittyy monta mysteeriä ja moni nykypäivän metsästävä terrieri kantaa sisässään tätä perimää, joka luotiin Englannin karuimmilla alueilla. mm. täysin Saksanmetsästys terrieri tyyppisiä koiria esiintyi pohjois-Englannissa jo ennen rodun luomista. Lakeland pentuisiin silloin tällöin syntyy suklaan ruskeita pentuja. Suklaan ruskeaa esiintyi legendaarisen Tommy Dobsonin koirissa ( kuoli 1910 ). Sama ruskea on periytynyt saksalaisiin ja patterdalen terriereihin. Black & tan väritys on myös oma tarinansa, sillä 1912 tuotettiin Lanchire heeler Manchersteristä pohjoiseen, jonka epäiltiin risteytyneen fellin terriereihin (patterdalen pystyt korvat?).
Monelle rodulle on luotu täysin väärä alkuperä ja näistä ehkä räikein on juurikin borderterrierin alkuperä. Erityisesti nykypäivän borderterrieri mielletään karkoittavaksi koiraksi ja alkuperää on muokattu tätä vastaavaksi. Tämä on yksi syy miksi, niin moni pettyi jo 1920 kerhon perustamisen yhteydessä ja "lähes" hylkäsi rodun. Se pelko oli ja on aiheellinen, alkuperäinen borderterrieri metsästyskoirana on kuolemassa sukupuuttoon.
Mikä tekee rodusta yhtenäisen? Yhtenäinen ulkonäkö vai yhtenäiset luonne/käyttöominaisuudet. Pohjois-Englanti voisi olla "saksanmetsästys terrierin" kotimaa, se ei sitä kuitenkaan ole. Saksanmetsästys terrieri tyyppisiä koiria syntyi lakeland pentueisiin ja monet näistä oli hyvin riitaisia tappelijoita. Käyttötarkoitus työnsi tämän tyyppisiä koiria pois jalostuksesta ja alueelta. Käyttötarkoitus näkyy myös ulkonäössä; rakenteessa ja turkissa, mutta ei värissä. Toki väri antaa vihjeitä perimästä ja tiettyjä värejä yhdistetään tietyn tyyppisiin koiriin. Mikä tekee rodusta rodun tai terrieristä terrierin. Alaryhmiä on jakautunut lukemattomiin pieniin viiteryhmiin, jotka pikku hiljaa pienevät ja menettävät monimuotoisuutensa, jos ei keskitytä olennaiseen eli käyttötarkoitukseen.
NÄITÄ LUONTEENPIIRTEITÄ OLEN POIMINUT ns. PUNAISESTA FELLIN TERRIERISTÄ LUETTUANI cpt. Lucasin ja Brian Plummerin kirjat
- ÄLYKÄS, RAUHALLINEN, SITKEÄ, SOSIAALINEN JA PYSÄYTTÄVÄ KOIRA, MUTTA KÄYTTÄÄ USEITA KEINOJA RIISTAN SAAMISEKSI
Nämä ominaisuudet eroittavat RedFell terrierin muista terriereistä ja tekevät siitä ROTUTYYPPISEN koiran ei rotua. Tietyt yhtenäisevät piirteet ovat ulkonäössä löydettävissä, ne myös kuvastavat koiran luonnetta ja käyttötarkoitusta. RedFell antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kehittää täydellistä rotutyyppiä ilman ulkonäöllistä karsintaa.
