Punainen metsästysterrieri

Kettu on toinen luolastoja kaivava lajimme. Kettu on huomattavasti haitallisempi maassapesiville linnuille, kuin mäyrä tai supi. Kettu kuuluu Suomen luontoon ja suureksi kasvanutta populaatiota luonto karsii tehokkaalla tavalla. Kapia alkaa esiintymään suurissa kettu tiheentymissä. Se on ketulle kohtalokas ja julma sairaus. Supikoirat entisestään lisäävät kettujen tuskaa, selvitymällä paremmin tästä sairaudesta. Ketut vierailevat samoissa pesissä ja saavat tartunnan helposti, vieden sitä eteenpäin.

​

Ketun metsästys liittyy olennaisesti ajokoiriin ja luolakoiraa yleensä tarvitaan ketun mentyä koloon. Kettu kannassa on paikallisesti suuria vaihteluja, samoin metsästys tyylissä. Monesti kettua metsästettäessä onnistunut ajo on tärkeämpää kuin ketun ampuminen. Koira otetaan pois ajosta tai annetaan ketun olla rauhassa kolossa. Näin metsästäjät turvaavat oman harrastuksensa ja koirille on mielekkään tekemisen koko kaudeksi.

​

Metsästäjät ovat ainoa taho, joka pystyy ylläpitään terveen kettu kannan. Kapisista ketuista tulee aina välittömästi ilmoittaa lähimpään metsästysseuraan ja pyytää poistoon apua. Yleensä sairas kettu liikkuu päivisin ja pyörii pihapiirissä, erityisesti koiratarhojen läheisyydessä. Kettu menee hiukan sekaisin tästä sairaudesta ja saattaa käyttäytyä liian "kesysti". Kapin loppuvaiheessa sairaseläin on helppo tunnistaa, mutta alkuvaiheessa ei aina. Kettu on kaunis eläin, joka sopeutuu hyvin urbanisoituvaan yhteiskuntaan. Kettu ei kuitenkaan kuulu kaupunkeihin ja ihmisten takapihoille.

​

Hyvin harvoin kettua pääsee luolastosta yllättämään, ellei se ole summa mutikassa sinne ajokoiran edellä mennyt. Kettu on hyvin herkkä eläin ja poistuu ns. takaoven kautta nopeasti pesää lähestyttäessä.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​